The first day at work

No juupa juu, ensimmäinen päivä tuli, oli ja meni. Eilen ei voinut vähempää kiinnostaa, aamullakin vielä hieman ketutti. Mutta päivän edetessä kaikki sujui kivasti. Ei se ollutkaan niin kamalaa. Countdown-kalenterin unohdin kaikessa touhussani tehdä, mutta ehtii sen :))

Perjantai-päivystyksiä ei ole \o/ eli se tietää j-o-k-a perjantai kotiinpääsyä klo 14 jo!!!!
JIPIIJIPIIJIPIII!!!!!!! Kaikki oli työpaikalla ennallaan, kahvipaikkoja myöten. Löysin jääkaapista jopa vanhan ketsuppini, jonka olin ostanut edellisen työsuhteeni aikana. En kuitenkaan uskaltanut sitä enää syödä, olihan se maannut jääkaapissa yli puoli vuotta edellisestä käytöstä. Ostin siis uuden. Ja kuorrutin sillä jauheliha-pasta-tomaatti-mozzarella-laatikkoni. Nam. Uus mikro ois poikaa töihin kyllä, vanha ei oikein jaksa lämmittää isoa satsia kerralla.

Jos jotain negatiivista hakee, niinkuin tapanani on, niin minulle ei oltu katsottu valmiiksi työpistettä. Eikä tulla katsomaan. Saan hyyrytä muiden koneilla koko kesän. Näppärääpä juu. Ja toinen asia, mistä epäilen tämän semi-negatiivisuuteni johtuvan on se, että pesti on vain 2kk. Tarkalleen laskien ei oikeastaan sitäkään. Tiedetään tiedetään, onhan ne pestit ennenkin jatkuneet jne. mutta silti. Nyt on kuitenkin sellaiset ajat organisaatiossa, että joko siellä vakinaistetaan tai sitten laitetaan ulos. Meikäläiselle ei tasan löydy vakkarivirkaa, joten ulos suitsaitsukkelaan.

Ääh, miksiköhän sitä aina vaan valittaa ja valittaa ja valittaa. Ken tietää.
Pessimistin perusaatokset. Ei tule sitte pettymyksiä. Joskus täytyy pettyä silti.
Myöhemmin, myöhemmin.

Pyrin nyt nauttimaan näistä ajoista sen mitä voi ja katellaan sitten jatkoa! :))
onhan sentään kesä! Ainakin melkein, koska maauimalassa oli tositosiTOSI kylmää. Hyrr.
Mutta kesän ekat mansikat tänään, jeejee!!

Juhannus on ohi.

Festarit on festaroitu ja nyt odotetaan vaan huomista aamua, kun työt alkaa taas.
Kirjoitan kalenteriini countdownin, eli kuinka monta työaamua on aina jäljellä.





Aina ei voi huvittaa, ei edes joka kerta. Nyt ei huvita siitä syystä, kun tietää, ettei tämä kauaa kuitenkaan kestä. Ja voi olla varma siitä, että jatkumoa ei tule.


Aina se vaan valittaa, tiedetään, tiedetään. Kohta on onneks joulu ja näyttää varmaan samalta kuin ylläolevassa kuvassa.

Juhannus

on edelleen vielä vähän kesken, mutta normisettiä: sataa ku esterin perseestä.
Tosifestaroija hilluu hoodeilla silti.



Paljon savua tyhjästä, ikävä kyllä.
Nightwish @ RMJ Party Camp 2009

Päivän otoksia.

Täten aloitan virallisesti juhannuslomani. Sitä kestää 4 päivää.
Sen jälkeen menen töihin. Kiinnostaa tai ei, mentävä on. 14.8. asti.
Sen jälkeen aletaan tekemään erinäisiä muutoksia elämään.
Nyt se on sanottu ja "mustaavalkoisella", joten se on tehtävä.

Loman kunniaksi parit otokset tältä päivältä.

Elämää, ei sen enempää...

Ihmiset (myös minä!) monasti valittavat, että kun on työttömänä niin on vähän rahaa, mitään ei voi ostaa ja kaikki on huonosti, tai ainakin sinnepäin.

Itse olen nyt ollut työttömänä 5 kokonaista kuukautta ja 7 päivää siihen päälle.
Jokaisena kuukautena olen itseäni jollain tavalla hemmotellut, oli se sitten uusi vaate, pesukone, telkkari tai ruokailu hyvässä ravintolassa (vaihtoehtoisesti myös Mäkkärissä tai Hesessä ;)). Ja ei, en ole liitonrahalla ollut, tällä hetkellä elän pyhällä hengellä ja pienillä säästöillä.

Siltikin olen onnistunut kartuttamaan vatsanympärystäni 7 kilolla! Siispä yli kilolla per kuukausi. NICE! Tiedetään, itseään moisesta saa syyttää, mutta minkäs teet kun perso olet, sekä makealle että suolaiselle.

Tästä päästäänkin siihen, että olisikohan mahdotonta lakata marisemasta suomalaisten ylipainosta ja panostaa se marinan määrä vaikka tuoreiden vihannesten ja muun terveellisen ruuan hintojen alentamiseen?

Monasti kaupassa käy niin, että darrakiekko/kytkinlevy/einari/tms. on kertakaikkiaan halvempi kuin iso kurkku.
Kyllä kyllä, kurkkuhan olisi terveellisempi, tiedetään, mutta helppous ja täyttävyys voittaa kuitenkin. Ja jälleen kyllä, ei se einari kauaa täytä, mutta hetkellisesti enemmän kuin kurkku.

Elämä on täynnä valintoja, niitä oppii tekemään ajan kanssa.
En syytä omasta ylipainostani ketään muuta kuin itseäni, mutta jotain kannustinta vois myös kehittää. Jos kunnon ruuan hintojen alennusta nyt kannustimeksi voi sanoa. Voi kai, luulisin.

Jotta kulutuksen rattaat pysyisivät pyörimässä,
investoin pienen summan hauskaan laukkkuun Pupujussista