Festarit on festaroitu ja nyt odotetaan vaan huomista aamua, kun työt alkaa taas.
Kirjoitan kalenteriini countdownin, eli kuinka monta työaamua on aina jäljellä.
Aina ei voi huvittaa, ei edes joka kerta. Nyt ei huvita siitä syystä, kun tietää, ettei tämä kauaa kuitenkaan kestä. Ja voi olla varma siitä, että jatkumoa ei tule.
Aina se vaan valittaa, tiedetään, tiedetään. Kohta on onneks joulu ja näyttää varmaan samalta kuin ylläolevassa kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti