Niin se kuulkaa on, että edellisestä tekstistä on aikaa vuosi ja blogi täytti 25.6. neljä vuotta.
Kun palaa tuohon vuoden takaiseen tekstiin niin mikään ei ole kyllä mihinkään ihan oikeasti muuttunut. Moon edelleen taas tässä samassa työpaikassa, joka on äärettömän tapahtumaköyhä paikka. Mää opiskelen edelleen, tosin sillä muutoksella, että sosionomin sijasta musta tulee sosionomi-diakoni (ja saatiin ne kieletki hyväksluettua lopulta :D).
Vieläkään ei ole omaa asuntoa eikä pihaa. Koira juoksee jaloissa edelleen, rasittaakin jossain määrin edelleen yhtä paljon tai vähän, miten vaan.
Ei elämällä todellakaan ole vielä(kään) mitään suuntaa. Haahuillaan vaan, kun ei tiedä mitä haluaa vai haluaako sittenkään.
Viittasin vuosi sitten tekstissä löytyneeseen ihmiseen. Vatvoin, käänsin ja väänsin ja vitkuttelin ja sitte meni sekä syteen että saveen. En ehtinyt tavoittaa ihmistä vaan kuolinviesti ehti ensin. Se siitä sitten. Eipä oo elämä sen jälkeen entisellään ollut...
