maanantai 13. joulukuuta 2010

Niin se aika kuluu...

ja lapset kasvaa, vai miten se maailman kulunein sanonta meneekään.

Koira-arki/vauva-arki, miten sen haluaa sanoa, vie aika paljon aikaa.
Bono on ollut meillä nyt aika tarkkaan 2kk ja menoa sekä meininkiä on riittänyt.
Nämä korkeat pakkaset eivät ainakaan edesauta mukavaa, sujuvaa arkea pienen koiran kanssa.
Mutta vaikeuksien kautta voittoon! (montako kliseistä sanontaa saa mahtumaan yhteen postaukseen, otetaan oikeen kisa.)

Joulua odotellessa mamma sai tiedon kouluun pääsystä. 17.1.2011 alkaen Bono saa opetella olemaan enemmän yksin. Ekan viikon mamma on koulussa joka päivä, siitä edespäin joka toinen vko 3 päivää (to ilta, pe päivä, la päivä eli yks täys päivä yksin vaan...).

Mammasta on ihana päästä taas koulunpenkille ja oppimaan uutta. Varsinkin alasta joka on mielenkiinnon kohteissa liikkunut viimeisen 10v. Rohkeus ei vaan riittänyt aikoinaan, eikä varmaan yleisön painostus kaupalliseen alaan avittanut yhtään. Tosin, olen jossain määrin ylpeä edellisestäkin tutkinnosta ja siitä miten sen suoritin ja missä ajassa. Nyt kohti uusia haasteita ja reippain mielin! Ohjeajallisesti 3,5v monimuoto-opinnot DIAKissa, mamma ajatteli ottaa urakan ja päästä kahdessa vuodessa pihalle, katotaan kuin ämmän käy :)

Pari kuvatusta mamman löllykästä Bono, ehkä 13vkoa?


Villatakkikokeilu oli melkonen suksee :D


Iskä nappas mammasta ja Bonosta kuvan. Näin ne meen lenkit yleensä meneekin, Bono menee suuntaan A, mamma suuntaan B

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails