Viikon teemana on
KASVU/KASVAMINEN
KASVU/KASVAMINEN
(klik BIGger)Tämän horsman kasvu lienee jo tyrehtynyt alkavan syksyn vuoksi.
* * *
* * *
torstai 26. elokuuta 2010
sunnuntai 22. elokuuta 2010
Teematiistai haaste nro 24
keskiviikko 18. elokuuta 2010
It's the end of...
Kyllä vaan, kyllä vaan, kesä on loppumassa. Aamulla herätessä oli totaalisen pimeää ja vartin päästä tulikin sitten jo vettä niskaan. Perus syksyn sää siis.
Kesän loppumisen huomaa myös siitä, että työt loppuu. Kaksi täyttä työpäivää enää. Jotenkin surkuttaa moinen tilanne. Pitkästä aikaa on sellainen työympäristö josta ihan aikusten oikeasti nauttii!! Nykyiset työtehtävät ei ole minua varten, mutta tää ympäristö, voi kertakaikkiaan! Eilen tuossa ajatuksia vaihdettiinkin ja sanoin että viiden viikon aikana oon nähny paljon enkä oo ikinä ennen törmänny näin mielenkiintoiseen ammattiin kuin turvakotiohjaaja.
Harmitus oli suuri kun palkkaaminen ilman palkkatukea ei onnistu turvisohjaajaksi :/ ymmärrän hyvin kyllä tilanteen, voittoa tavoittelemattomalla yhteisöllä ei ole varaa mielinmäärin palkata jengiä.
Kaupallisesta koulutuksesta huolimatta olen aina siellä jossain syvällä sisimmässäni halunnut sosiaalipuolelle töihin. Kyllä, palkat ei päätä huimaa jne., mutta se että viihtyy töissään ja menee ilolla töihin on suurempi korvaus kuin mikään palkka. Raha on välttämätön paha, mutta meikäläinen tekis täällä töitä kyllä ihan työn tekemisen ilosta ja siitä että saa olla paikassa jossa viihtyy ja tietää tekevänsä merkityksellistä työtä!
Pieni harkinta sosionomin tutkintoa kohtaan on käynnissä. Saa nähdä.
Kesän loppumisen huomaa myös siitä, että työt loppuu. Kaksi täyttä työpäivää enää. Jotenkin surkuttaa moinen tilanne. Pitkästä aikaa on sellainen työympäristö josta ihan aikusten oikeasti nauttii!! Nykyiset työtehtävät ei ole minua varten, mutta tää ympäristö, voi kertakaikkiaan! Eilen tuossa ajatuksia vaihdettiinkin ja sanoin että viiden viikon aikana oon nähny paljon enkä oo ikinä ennen törmänny näin mielenkiintoiseen ammattiin kuin turvakotiohjaaja.
Harmitus oli suuri kun palkkaaminen ilman palkkatukea ei onnistu turvisohjaajaksi :/ ymmärrän hyvin kyllä tilanteen, voittoa tavoittelemattomalla yhteisöllä ei ole varaa mielinmäärin palkata jengiä.
Kaupallisesta koulutuksesta huolimatta olen aina siellä jossain syvällä sisimmässäni halunnut sosiaalipuolelle töihin. Kyllä, palkat ei päätä huimaa jne., mutta se että viihtyy töissään ja menee ilolla töihin on suurempi korvaus kuin mikään palkka. Raha on välttämätön paha, mutta meikäläinen tekis täällä töitä kyllä ihan työn tekemisen ilosta ja siitä että saa olla paikassa jossa viihtyy ja tietää tekevänsä merkityksellistä työtä!
Pieni harkinta sosionomin tutkintoa kohtaan on käynnissä. Saa nähdä.
tiistai 10. elokuuta 2010
And still going on...
Edellisen kirjoituksen aikaan olin ollut ekan viikon töissä, nyt oon ollut sitten neljä viikkoa.
Vielä on tämä ja ens viikko jäljellä.
Tästä tarkkaavaisimmat voivat laskea sen, että meikäläinen ei ole koulussa vaan töissä. Pääsykoe tuli, oli ja meni. Hain siis opiskelemaan valokuvausta. Ennakkotehtävä koski valokuvausta kyllä, pääsykoetehtävät ei niinkään... Pääsykokeessa oli periaatteessa kolme osaa; kaksi tehtävää ja haastattelu. Ensimmäinen oli taiteellinen tehtävä, jossa piti kuvitteellisesti katsoa peiliin ja sen jälkeen piirtää itsestään kuva 10 vuoden päästä. Todentotta. Toisena tehtävänä oli valita yksi mukana ollut esine ja piirtää se kolmessa eri tilanteessa (normaalissa yhteydessä, ennennäkemättömässä yhteydessä ja yhteydessä kun esine on loppuunkulutettu eikä sitä enää käytä). TERVE!
Ensimmäisessä tehtävässä en edes lähtenyt yrittämään kasvopiirrosta. Ei luonnistu meikäläiseltä. Piirsin siis kerrostalon, jonka ikkunoihin piirsin tulevaisuuden suunnitelmani, kuten perheen, firman jne. Kerrostalon oven jätin auki ja kirjoitin "DESTINATION UNKNOWN" ja talon alle "moton" -Aim for the best, look for the future-.
Toiseen tehtävään valitsin mahdollisimman yksinkertaisen esineen eli mehupurkkini :))
Normaalissa yhteydessä siitä kaadettiin nestettä lasiin, ennennäkemätöntä oli mehupurkin käyttö kukkavaasina ja loppuunkulutettuna se oli lehtiroskiksessa täynnä reikiä.
Heräsi vaan kysymys, että miten tämä kaikki liittyy valokuvaukseen? Joo, tiedän että sommittella pitää osata jne., mutta silti. Kyllä niin takapuolesta oli koko setti. Jo siinä kohtaa aloin epäröimään todellista halukkuuttani koulua kohtaan.
Haastattelu oikeastaan vahvisti sen, että ei tää laitos ole mua varten. Ainoat kysymykset, jotka jäivät päähäni kaikumaan olivat "oletko sairas, käytätkö lääkkeitä, mikä on suhtautmisesi viinaan/tupakkaan/huumeisiin?". TERVE! Tiedän, että kyseessä on oppilaitos joka on profiloitunut nuorisoasteen koulutukseen juu, mutta jos edessä istuu ihminen joka on lähempänä 3kymppiä, niin niin... Toki mielipide on hyvä varmistaa, mutta olisko pitänyt kuitenkin tehdä tähän haastatteluun hiukan eri kysymykset eikä napata sitä valmista haastattelulomaketta suoraan sieltä nuorisoasteen puolelta... En tiedä.
Päätin parin pvän päästä etten halua ko. oppilaitokseen. Onneksi päätin, koska he ilmoittivat, että olen kolmannella varasijalla. Eipä jäänyt sitten harmittamaan ettei päässyt sisälle (kyllä, tää on mun puolustusmekanismi, jolla tuskin saavuttaa mitään. Koskaan.). Pitäkää tunkkinne, ajatteli hän lopuksi.
Kohti uusia haasteita!
Vielä on tämä ja ens viikko jäljellä.
Tästä tarkkaavaisimmat voivat laskea sen, että meikäläinen ei ole koulussa vaan töissä. Pääsykoe tuli, oli ja meni. Hain siis opiskelemaan valokuvausta. Ennakkotehtävä koski valokuvausta kyllä, pääsykoetehtävät ei niinkään... Pääsykokeessa oli periaatteessa kolme osaa; kaksi tehtävää ja haastattelu. Ensimmäinen oli taiteellinen tehtävä, jossa piti kuvitteellisesti katsoa peiliin ja sen jälkeen piirtää itsestään kuva 10 vuoden päästä. Todentotta. Toisena tehtävänä oli valita yksi mukana ollut esine ja piirtää se kolmessa eri tilanteessa (normaalissa yhteydessä, ennennäkemättömässä yhteydessä ja yhteydessä kun esine on loppuunkulutettu eikä sitä enää käytä). TERVE!
Ensimmäisessä tehtävässä en edes lähtenyt yrittämään kasvopiirrosta. Ei luonnistu meikäläiseltä. Piirsin siis kerrostalon, jonka ikkunoihin piirsin tulevaisuuden suunnitelmani, kuten perheen, firman jne. Kerrostalon oven jätin auki ja kirjoitin "DESTINATION UNKNOWN" ja talon alle "moton" -Aim for the best, look for the future-.
Toiseen tehtävään valitsin mahdollisimman yksinkertaisen esineen eli mehupurkkini :))
Normaalissa yhteydessä siitä kaadettiin nestettä lasiin, ennennäkemätöntä oli mehupurkin käyttö kukkavaasina ja loppuunkulutettuna se oli lehtiroskiksessa täynnä reikiä.
Heräsi vaan kysymys, että miten tämä kaikki liittyy valokuvaukseen? Joo, tiedän että sommittella pitää osata jne., mutta silti. Kyllä niin takapuolesta oli koko setti. Jo siinä kohtaa aloin epäröimään todellista halukkuuttani koulua kohtaan.
Haastattelu oikeastaan vahvisti sen, että ei tää laitos ole mua varten. Ainoat kysymykset, jotka jäivät päähäni kaikumaan olivat "oletko sairas, käytätkö lääkkeitä, mikä on suhtautmisesi viinaan/tupakkaan/huumeisiin?". TERVE! Tiedän, että kyseessä on oppilaitos joka on profiloitunut nuorisoasteen koulutukseen juu, mutta jos edessä istuu ihminen joka on lähempänä 3kymppiä, niin niin... Toki mielipide on hyvä varmistaa, mutta olisko pitänyt kuitenkin tehdä tähän haastatteluun hiukan eri kysymykset eikä napata sitä valmista haastattelulomaketta suoraan sieltä nuorisoasteen puolelta... En tiedä.
Päätin parin pvän päästä etten halua ko. oppilaitokseen. Onneksi päätin, koska he ilmoittivat, että olen kolmannella varasijalla. Eipä jäänyt sitten harmittamaan ettei päässyt sisälle (kyllä, tää on mun puolustusmekanismi, jolla tuskin saavuttaa mitään. Koskaan.). Pitäkää tunkkinne, ajatteli hän lopuksi.
Kohti uusia haasteita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
