Koskahan sitä on viimeksi oikein kirjoittamalla kirjoittanut blogiin... hmm...
Ei voi muistaa enkä juur nyt viitsi edes tarkistaa. Lähinnä blogi on keskittynyt noihin valokuvahaasteisiin. Tää on tällanen monitoimi-blogi, kaikenlaista, enemmän tai vähemmän, usein tai harvoin.
Tammikuussa tosiaan tuli potkut. Ja ihan hyvä, että tuli, en olis siellä kovin kauaa kestäny. Työssä sinäänsä ei ollu mitään vikaa, ei vaan ollu mun juttu. Sanotaan, et kyl sitä nyt melkeen mitä vaan tekee palkkansa eteen. Paino sanalla MELKEIN! Puhelintyö ei ollu mulle lainkaan, edes melkein. Eri asia on esimerkiks tilastossa työstekentely, siinä kun ei oo rahasta kyse vaan ajasta. Helpompaa vaikka haastavaa on seki kyllä.
Monen monet työhaastattelut on käyty talven ja kevään mittaan läpi. Mikään ei sitte tärpänny. Ei siellä paljon muuta voi tehdä kuin olla oma itsensä. Turha on mennä valehtelemaan olevansa tai osaavansa jotain mitä ei ole/osaa, koska se ihan varmaan tulee vastaan jossain kohtaa.
Mutta monen mutkan kautta täällä sitä istutaan ensi- ja turvakodissa. Siis töissä, ei asiakkaana. Toimiston puolella lomittamassa taloudenhoitajaa. Voitteko kuvitella, minä joka "vihaan" taloushallintoa, tuuraan taloudenhoitajaa??? Näin siinä vaan kävi.
Työsuhde on nyt määritetty 6.8. asti. Jos käy tuuri, tai siis kun, niin siirryn 9.8. takaisin opiskelijaksi ja kohteena on Sataedu, Nakkilan toimipiste ja digitaalinen valokuvaus. Siinä sitä vasta oliskin, voi poijjaat! Ennakkotehtävä on tekemättä (hyvässä vauhdissa kyllä jo) ja pääsykoe edessä, mutta ne menee sitten omalla painollaan. Toivon pääseväni sisälle, mutta silti takaraivossa kalvaa sellanen pieni epäilys, että mitä jos se ei olekaan mun juttu... Valokuvaus on, mutta entäs sen opiskelu? Hyvä lisä se on traden papereihin joo, mutta silti... Tosin, ihminen elää vaan kerran ja kyllä sitä nyt täytyy tehdä sitä mistä nauttii ja kokeilla uusia asioita!
No kyllä vaan. Opiskelu toisella asteella tarkoittaa siis iltatöiden tekoa. Phuhhuh. Vaihtoehtoja oon pyöritelly; tilastopalvelu, valtsu, heseenki pääsis varmasti. Tätä nyt täytyy hiukan pohtia. Elämme siis jännittäviä aikoja.
Loppuun pari kesäkuvaa:
