Perjantai

Hiphei hurraa, se on perjantai! Viikko on omalla tavallaan tuntunut pitkältä, mutta samalla aika on kyllä mennyt yllättävänkin nopeasti. Mahdollisesti maanantaina pyörittelin töissä peukaloita ehkä hetken, mutta muuten työpäivät on ollu melkoista lentoa. Ehkä hyvä niin.
Ensi viikko näyttää kiireiden perusteella samanlaiselta, tosin projektit on niin erilaisia että samanlaista pää-kolmantena-jalkana-juoksua ei tarvi harrastaa. Saa tuhista yksikseen omassa kopissaan, jossei joku idiootti ole sinne tämän viikon aikana linnoittautunut. Menenkin työpäivän päätteeksi tarkastamaan ja häätämään loiset pois.!

Kauhajoen tapahtumat järkyttivät, varsinkin kun joukossa oli tuttuja. Tosin onneksi he ovat turvassa. Media on taas tehnyt asiasta SUUREN numeron. Niin paljon kuin tapahtuma satuttaakin tällaista ns. ulkopuolista, niin silti tulee sellanen olo, että antakaa nyt olla; ei enää koko sivun kuvia ja kirkuvia otsikoita murhaajasta ja surusta ja pahasta olosta ja yhteyksistä ja ties mistä. Tapahtuma on käsittämätön ja kaikki tutkintalinjat on hyvä käyttää, mutta säästäkää tavallista ihmistä ja varsinkin menehtyneiden omaisia edes vähän. On varmaan ihan hiukan ikävä mennä vaikkapa kauppaan ja nähdä uudestaan ja uudestaan, että näin kävi.

Media ryöpytti jo Jokelan aikaan liikaa. Miksei siitäkin voitu ottaa opiksi?
Tottakai median on annettava tietoa ja on hyväkin, että ihmisillä on erilaisia portaaleja, mistä he voivat hakea tietoa, mutta joku maalaisjärki olisi suotavaa ottaa käyttöön. Rajansa kaikella. Jos näissäkin tapauksissa aletaan hakemaan syyllistä mm. internetistä ja väkivaltavideoista, niin minkä takia median pitää sitten esitellä kaikenmoisia teorioita ja näyttää kauhukuvia tapahtumasta.

JSN:n PJ on antanut lausuntonsa asiasta. Olen samaa mieltä asiasta, ainakin suurimmaksi osaksi. Ehkä kuitenkin itselle on tullut sellainen informaatioähky, varsinkin kun edellisestä tapauksesta ei ole vielä vuottakaan.
Linkeroinen lausuntoon, toivottavasti pysyy samassa paikassa:
Satakunnan Kansa

Yep.!

Päivän sanat.

* * *

Älä turmele sitä,

mitä sinulla on haluamalla sitä,

mitä ei ole;

sillä muista, että mitä sinulla nyt on,

se oli kerran niiden asioiden joukossa,

mistä vain uneksit.

* * *

Kavereita tervehtimässä

Kävin sunnuntain ratoksi tervehtimässä uusia ystäviäni Pormestarinluodossa.
Kovasti olivat kivoja ja innokkaita juttelemaan. Hyvätapaisia olivat myös, kiittivät joka ainoasta ruohonkorresta, jonka heille kannoin :))

Uusi alku...!

Johan on kaksi kuukautta vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Ei se sitten ehkis ollutkaan meikäläisen suurin kaipuu tuo blogittaminen. En tiedä, jotenkin sitä vaan sähelsi ympäriinsä koko kesän ja vaan meni ja meni. Lähinnä päämäärättömästi. Tai päämäärättömyys on väärin sanottu, ehkä sitä vaan pyrki suorittamaan sen mitä oli annettu ja odotti viimeistä työpäivää. Tosin kun siitä oli selvitty niin sitä alkoi vaikeroimaan, että eipä oo nyt sitten mittään tekemistä taas. Ja nyt kun sitä on niin mites sitten suu pannaan. Ei messingille, mutta lämmittäähän tuo työsoppari sydäntä.

En tosin ole ihan vakuuttunut, onko tämä sitä alaa mitä tahdon eläkeikääni asti tehdä. Mistä sen sitten tietää oikeasti? Kai se on vähän niinkuin rakkaus, että sitten kun se kolahtaa niin se kolahtaa lujaa ja kerralla. Rakkaudessa olen moisen kokenut, joten ehkä sen sitten huomaa kun se työssäkin tulee kohdalle, osaa ainakin varautua tilanteeseen.

Sinäänsä olen hukassa, etten todellakaan tiedä mitä mieltä tästäkään työstä pitäisi olla. Heittopussina olo ei ole mitenkään mieltä ylentävää, mutta toisaalta sitä pääsee kyllä sitten näkemään ja kokemaan monenlaista. Jotenkin sitä kuitenkin kaipaisi sellaista pysyvyyttä ja varmuutta, että mitä missäkin ja milloinkin. Mutta ehkä joka tapauksessa otetaan tämä rupeama nyt kasvattavana kokemuksena, koska viimeiset hetket ovat kuitenkin käsillä. Yhdistymisen jälkeen on turha alkaa kysellä kesätöitä enää. Ehkis ne palkkaa mut sitten kokoaikaseks ! :))

Ensimmäinen päivä alkaa olemaan pulkassa pikkuhiljaa, ehkä lopusta hiukan täytyy avaimien haun puitteissa varastaa, mutta kuitenkin! Jos työtahti on tämä jatkossakin, niin blogihan täyttyy varsin nopeata tahtia ;)