Kyllä kyllä, kevät tulla jolkottaa kovaa vauhtia. Pääsiäinen toi tullessaan muutaman ihanan lämpimän päivän, voi sitä autuutta kun oli niin lämmin, että sai takin kaulusta vähän raottaa :))
Tässä hieman maistiaisia...
Elämä on ihmeellistä ja mukavaa. Joskus se potkii päähän, kun kaikki ei onnistukaan suitsaitsukkelaan, mutta eiköhän asioilla ole tapana järjestyä, suuntaan tai toiseen aina. Miksi rasittaa itseään murehtimalla liikaa, kun voi nauttia elämästään ja pähkäillä siinä ajankuluks sitten erilaisia asioita :)) Ja ei, en tarkoita sitä, että vastuut tms. pitäisi laiminlyödä ja elää kuin ellun kana. Ei, tarkoitan sitä, että liiallinen miettiminen, tuskailu ja ahdsituminen eivät tuo mihinkään asioihin pidemmän päälle uusia näkökulmia, pahentavat tilannetta vaan yleensä.
Yritin juuri kirjoittaa "oikeaoppisesti" kymmensormijärjestelmällä, mutta eihän siitä mitään tullut :D kyllä se menee täysin seitsemällä sormella, että saa jotain aikaseksi kunnon nopeudella! Ammattikorkeassa sitä koki välillä kauhun hetkiä jos ei muistanutkaan käyttää pikkurillejä tai vastaavaa, näppäilyn opettaja oli tiukka täti! Mutta ihana. Omalla tavallaan.
Olin polttaritapaamisessa kautta rantain viikko takaisin ja totesin, että kyllä kaason homma vaan on iso ja vastuullinen. Huhhuh. Tosiaan, minähän en ole kaaso, pois se minusta, onneksi :D Ei vaan, kivaahan se varmasti olisi, mutta parempi että nyt joku asian osaava hoitaa homman. Tapaamisen jälkeen tuli ihan sellainen olo, että sitähän vois iteki mennä joku päivä vaikka naimisiin. Jännää.
Jäin myös jonakin unettomana yönä pohtimaan ystävyyttä. Voiko ystävyydeksi lukea sellaista suhdetta, kun toinen ei kerro menevänsä naimisiin? Tai muuttaa kilometrien ja taas kilometrien päähän, kertomatta siitä? Onko ystävyyttä se, että kuulet tämän ns. ystäväsi kuulumiset kaikilta muilta paitsi tältä "ystävältä"? En tiedä, jään pohtimaan asiaa.
Menen 23.4. Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeisiin Poriin. Parasta! Olin jo pelkästä pääsykoekutsusta fiiliksissä, mitä se lainkaan on, jos pääsen sisälle! Ohjelmassa on yhteiset tehtävät klo 12-16 ja sitten alkaa haastattelut. Oma aikani on vasta puoli seitsemältä illalla. Jännittää eniten se, millä kielellä pääsykokeet ja haastikset hoidetaan. Englantia kirjoitan ja kuuntelen kohtalaisen sujuvasti, mutta puheen tuottaminen on välillä melko haastavaa. Ja varsinkin tuossa tilanteessa, kun pitäisi alan ammattisanastoakin varmaan hiukan osata. Mutta en märehdi asiaa, vaan menen avoimin mielin paikalle. Tässä on hyvää aikaa vielä kerrata alan sanastoa ennakkoon :)) Pidän kyllä pileet jos pääsen opiskelemaan. Se olis MEGAhienoa!!!
Olen päättänyt investoida kevään kunniaksi uusiin kenkiin ja laukkuun.
Laukun olen jo päättänyt, se on Marimekon olkalaukku, väristä en tiedä vielä...
Takana on pitkän pitkä yhteistyö Adidaksen
SuperStarien kanssa,
mutta nyt on luvassa jotain uutta...
Nimittäin Adidaksen Ulamat! Väri on vielä arvoitus, tässäkin...
vai
Näihin kuviin ja tunnelmiin jäämme päätöstä miettimään! :)
