Joululahjoja ja joulun viettoa
5 tuntia sitten
tiistaina 22. joulukuuta 2009
perjantaina 18. joulukuuta 2009
Sellasta.
ja tällasta.
3vkoa töitä takana ja toisen päivän jälkeen tiesin nähneeni kaiken.
Valitan ja en valita. Olen suoraan täälläkin sanonut, että puuduttaa puuduttaa.
Aijjaa, voivoi.
Romahduksia olen kokenut 2 enkä halua kyllä kokea enää lisää.
Kahdessakin on kaks liikaa. Eiköhän se kerro jo kaiken oleellisen, että ylipäätään romahtaa.
NI!
Ja tiedän tiedän, ei pitäis valittaa kun maailmantalous on tässä kunnossa ja kerranki on töitä ja vielä vakkaria jne. Kyllähän mulla on oikeus valittaa, jos mua ottaa päähän! tai jos tilanne on sellainen, etten pidä siitä. Niinjoo, voisinhan mä sanoa itseni irti. Niinpä, enpä ois ite keksiny. Mut sen keksein, että työkkäristä saa 2kk karenssin jos menee irtisanomaan itsensä kun ei viihdy. Siinäki laitoksessa ollaan sitä mieltä näemmä, että juujuu, ihan sama miltä susta tuntuu mutta töitä on tehtävä vaikka vituttais joka aamu. Oon ollu myös sellaisessa työssä, jossa ei joka aamu vituttanu. (tie vituttaako suorastaan nytkään mut kuitenkii) Ja tajuan vasta näin jälkeenpäin kuinka ihanaa mun työ silloin oli, vaikka välillä vähän tuliki nuristua. KRAAKKK!!!!!
Yritä jaksaa, tsemppaa, kyl se siit, mieti palkkaa.
Olen varmaan ihan pimeä, mutta mää teen kyllä vähän pienemmällä rahalla sellaisia töitä,
joista oikeesti pidän. Sit taas toisessa lauseessa sitä sanoo, että nooh, kyllä tätä tekee ennemmin ko selkääs ottaa... Kannattais minunki ihan hiukan miettiä mitä suustaan sylkee ulos. Juu.
Ja kyllä kyllä, tiedän olevan mahdollisuus että työnantajani näkee tämän. Raportoikaa ken haluaa. Kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti, ei minun eikä työnantajan.
Ja taas kumosin omat ajatukseni.
Tilannehan on se, että olen olen ja en ole onnellinen. Onkohan kaikki... hmm.
On kuitenkin perjantai, sen kunniaksi isännän ottama kuva meidän ekasta piparkakkutalosta,
joka onnistu ihan hel-vetin hyvin, ollakseen eka ja käsittämättömän vaikea! :D
Kohta on joulu, nautitaan siitä ja ratkaistaan tilanteita vasta joulun jälkeen tai ens vuonna.
3vkoa töitä takana ja toisen päivän jälkeen tiesin nähneeni kaiken.
Valitan ja en valita. Olen suoraan täälläkin sanonut, että puuduttaa puuduttaa.
Aijjaa, voivoi.
Romahduksia olen kokenut 2 enkä halua kyllä kokea enää lisää.
Kahdessakin on kaks liikaa. Eiköhän se kerro jo kaiken oleellisen, että ylipäätään romahtaa.
NI!
Ja tiedän tiedän, ei pitäis valittaa kun maailmantalous on tässä kunnossa ja kerranki on töitä ja vielä vakkaria jne. Kyllähän mulla on oikeus valittaa, jos mua ottaa päähän! tai jos tilanne on sellainen, etten pidä siitä. Niinjoo, voisinhan mä sanoa itseni irti. Niinpä, enpä ois ite keksiny. Mut sen keksein, että työkkäristä saa 2kk karenssin jos menee irtisanomaan itsensä kun ei viihdy. Siinäki laitoksessa ollaan sitä mieltä näemmä, että juujuu, ihan sama miltä susta tuntuu mutta töitä on tehtävä vaikka vituttais joka aamu. Oon ollu myös sellaisessa työssä, jossa ei joka aamu vituttanu. (tie vituttaako suorastaan nytkään mut kuitenkii) Ja tajuan vasta näin jälkeenpäin kuinka ihanaa mun työ silloin oli, vaikka välillä vähän tuliki nuristua. KRAAKKK!!!!!
Yritä jaksaa, tsemppaa, kyl se siit, mieti palkkaa.
Olen varmaan ihan pimeä, mutta mää teen kyllä vähän pienemmällä rahalla sellaisia töitä,
joista oikeesti pidän. Sit taas toisessa lauseessa sitä sanoo, että nooh, kyllä tätä tekee ennemmin ko selkääs ottaa... Kannattais minunki ihan hiukan miettiä mitä suustaan sylkee ulos. Juu.
Ja kyllä kyllä, tiedän olevan mahdollisuus että työnantajani näkee tämän. Raportoikaa ken haluaa. Kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti, ei minun eikä työnantajan.
Ja taas kumosin omat ajatukseni.
Tilannehan on se, että olen olen ja en ole onnellinen. Onkohan kaikki... hmm.
On kuitenkin perjantai, sen kunniaksi isännän ottama kuva meidän ekasta piparkakkutalosta,
joka onnistu ihan hel-vetin hyvin, ollakseen eka ja käsittämättömän vaikea! :D
Kohta on joulu, nautitaan siitä ja ratkaistaan tilanteita vasta joulun jälkeen tai ens vuonna.
sunnuntaina 13. joulukuuta 2009
lauantaina 5. joulukuuta 2009
Pieniä huomioita... :D
Näkyypäs blogini kiinnostavan yhtä tai useampaa Kouvolalaista kovasti ;)))
Ei se mtn, kiva ku joku käy :))
Ei se mtn, kiva ku joku käy :))
perjantaina 4. joulukuuta 2009
151. haaste
Valokuvatorstain haastesanat ovat tällä kertaa sininen ja valkoinen
Sinisestä ja valkoisesta tulee itselleni mieleen Suomi, kotimaa, isänmaa.
Seuraava kuva tuo mieleeni samoja asioita...
Sinisestä ja valkoisesta tulee itselleni mieleen Suomi, kotimaa, isänmaa.
Seuraava kuva tuo mieleeni samoja asioita...
Largeksi kuvan saa klikkaamalla...
sunnuntaina 29. marraskuuta 2009
Niin ne tilanteet muuttuu...
27.11.2009 oli se päivä, kun uuden työpaikan setä soitti ja sanoi, että tervetuloa töihin maanantaina! Myönnän menneeni lukkoon ja sanoneeni, että aijjaa, tähän sitten päädyit, oletko ihan varma :D No, jokatapauksessa, maanantaina 30.11.2009 alkaa allekirjoittaneen ensimmäinen vakkariduuni \o/
Vielä en osaa oikein odottaa mitään, ehkä huomenna selviää sitten enemmän kun pääsee näkemään mitä kaikkea työ pitää sisällään. Jännää. Sen tiedän, että itsenäinen puhelintyö on edessä (ei, en myy lehtiä) ja varmasti sopii minulle. Pidän ryhmätyöskentelystä, mutta ehkä kuitenkin olen yksinpuurtaja, jos täytyy ääripäistä valita. Molempiin toki pystyn sopeutumaan. (Mitenköhän tuon sais työhaastattelussa sanottua järkevästi niin, ettei vaikuttais törpöltä ja omatoimettomalta eikä myöskään ryhmää kammoksuvalta... siinä vasta pulma).
Olen ylpeä itsestäni, koska hyvillä perusteluilla neuvottelin itselleni tyydyttävän palkan ja viikkotunnit. Sanotaan, että ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Tässä kohtaa moinen lausahdus ei kyllä päde. Minä en ole tyhmä kun pyydän eikä työnantaja tosiaankaan ole tyhmä kun maksaa parhaasta.
Jep. Se voi kuulkaa olla, että istun vielä eläkeiässä tuolla, ei sitä tiedä. Ja miksen istuisi, varmasti on hyvä paikka. Tai enhän mää vielä voi varma olla :D mutta toivon.
Verkot on kuitenkin hyvä pitää vesillä aina, saalista odotellessa ;)
Vielä en osaa oikein odottaa mitään, ehkä huomenna selviää sitten enemmän kun pääsee näkemään mitä kaikkea työ pitää sisällään. Jännää. Sen tiedän, että itsenäinen puhelintyö on edessä (ei, en myy lehtiä) ja varmasti sopii minulle. Pidän ryhmätyöskentelystä, mutta ehkä kuitenkin olen yksinpuurtaja, jos täytyy ääripäistä valita. Molempiin toki pystyn sopeutumaan. (Mitenköhän tuon sais työhaastattelussa sanottua järkevästi niin, ettei vaikuttais törpöltä ja omatoimettomalta eikä myöskään ryhmää kammoksuvalta... siinä vasta pulma).
Olen ylpeä itsestäni, koska hyvillä perusteluilla neuvottelin itselleni tyydyttävän palkan ja viikkotunnit. Sanotaan, että ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Tässä kohtaa moinen lausahdus ei kyllä päde. Minä en ole tyhmä kun pyydän eikä työnantaja tosiaankaan ole tyhmä kun maksaa parhaasta.
Jep. Se voi kuulkaa olla, että istun vielä eläkeiässä tuolla, ei sitä tiedä. Ja miksen istuisi, varmasti on hyvä paikka. Tai enhän mää vielä voi varma olla :D mutta toivon.
Verkot on kuitenkin hyvä pitää vesillä aina, saalista odotellessa ;)
torstaina 26. marraskuuta 2009
150. haaste
Valokuvatorstain ohje tälle viikolle:
"Tällä viikolla haasteena on Jotta en unohtaisi."
Tähän haasteeseen annan katseltavaksi kaksi kuvaa.
"Tällä viikolla haasteena on Jotta en unohtaisi."
Tähän haasteeseen annan katseltavaksi kaksi kuvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)