keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Still going on... strong?

Tätä edellisten kahden postauksen välillä oli yli 3kk. En tiedä minne kaikki aika katoaa. Elämä vaan soljuu sormien läpi eteenpäin ja mistään ei tunnu oikein saavan kiinni.

Ei ole mitään kiinnekohtaa minne tähdätä. Oikein kivan ja haluttavan vakkarityön saamatta jääminen sapetti ja sapettaa oikeastaan edelleen. Harvoin tulee vastaan työpaikkaa jonne ihan aikuisten oikeasti olisi mielellään mennyt. Kiva, kun koskaan ei saa edes tietää miksei tullut valituksi. Vai saisko jos vaan kysyis...

Voishan sitä tähdätä valmistumiseen joo, mutta sekin harmittaa, kun ei niitä opintoja saakaan nopeutettua. Olin kuvitellut istuksivani tuolla 2v ja that's it, mutta ehei. Kolme vuotta menee ainakin, "parhaassa" tapauksessa se 3,5. Käsittämätöntä toimintaa on se, että toisesta korkeakoulututkinnosta ei hyödy mitään. Joo, onhan se eri alalta (miksi kukaan saman alan ihminen lukisi toista tutkintoa samasta alasta...? tosin sairaanhoitajat muuttavat itseään kai kätilöiksi aika usein...?) mutta kyllä nyt jotain pitäisi saada. Edes kielet. VIRKAMIESTUTKINTO!!! virkamiesruotsi ja virkamiesenglanti. Olis syytä riittää, mutta ei. Opon kommentti "pieni virkamiestutkinto" kertoi varmasti kaiken.

Tämä onki taas tällanen nillityspostaus. Meneekö mulla koskaan hyvin?
Oikeesti menee kyllä, mutta vitutus on komiaa purkaa tekstin muotoon tänne, paikkaan jota kukaan ei lue.

Otetaanko lista?

  • mun kesätyö on paskaa
  • koira rasittaa
  • koira rasittaa lähinnä koska oon laiska enkä jaksais kantaa sitä ulos
  • repii kun ei oo omaa pihaa jonne vois koiran päästää
  • ärsyttää kun ei o vakkarityötä
  • josta tulee se ärsytys, että ei saa asuntolainaa
  • josta tulee se ärsytys, että ei saa rivaria
  • ärsyttää myös se, etten ole varma haluaako toinen osapuoli ylipäätänsä rivariin
  • ärsyttää se, että meikkis ei tahdo asua kerrostalossa kovin kauaa enää
  • ärsyttää kun on niin saamaton
  • ärsyttää, kun paljon haluttu koulupaikka ei miellytä juurikaan
  • ärsyttää se, että jos edellisen sanon ääneen niin ihmiset alkaa toitottamaan, että kato nyt eka harjottelu jne. (mulla onneks on hyvä harkkapaikka!)

Siinä niitä. Kaikelle vois varmaan itekin tehdä jotain, mut viittiikö? onko rahkeita? onko uskallusta? kestääkö pää kauaa?

Ja sitte on vielä niitäkin tai siis se asia mitä ei voi julkisesti lausua. Kauan kadoksissa olleen ihmisen löytyminen. Sitäki täytyy miettiä. Mieli tekis, mut uskallus ei riitä. Entä jos syttyy sota ja kaikki menee palasiks?

EN TIEDÄ!!!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails