137. haaste Valokuvatorstai

Valokuvatorstain haasteena oli katsoa seuraavaa kuvaa ja jatkaa tarinaa.
Mitä tulee mieleen?

Niinkuin vauva hamuaa tuttiaan...

samoin lammas hamuilee aidan välistä makupalaa itselleen

"On joskus päiviä niin hyviä,

että joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä..."

Ja siihen ei kyllä paljon viheltelyt auta. Voi luoja.

Aamulla kun herää, on niin harmaata kuin olla ja voi. Sekös ottaa päähän.
Alkaa sataa. Päätät silti lähteä kesälomareissulle naapurikaupunkiin.

No, pääset lähtöpaikan hollille, haet rahaa ja odotat jo bussiin pääsyä niin
tadaa!, eipä sellaista bussia sitten tulekaan jolla olet ajatellut mennä.

Ketutukseen kävin sitten lataamassa kotikylän bussikortin. Rallaan sillä
koko rahan edestä satoja kertoja kuukauden aikana. :@

Nooh, kotona onneks odottaa BB 24/7. Siellä tosin on porukka niin tympeetä,
et ei tosikaan. Ehkä sekin onneks siitä kolmen kuukauden aikana vielä piristyy.

Päätinpä sitten tehdä ruokaa. Piffejä, ranuja ja kastiketta. Pihvit kuivia uunissa olonsa
jälkeen. Ranut samoin kuivia, olivat liian kauan uunissa. Ja se kastike! Ei voi olla pussisoosin tekeminen niin vaikeaa!!! Ilmeisesti se silti on. Millään ilveellä en kastikkeesta saanut kunnon kastiketta, siis tuhtia soosia. Ei, pelkkää lirua vaan. BLAAH! Yritin olla fiksu ja suurustaa (?) sitä perunajauholla mutta ei sekään niin helppoa ollut. Jauho jäi kokkareiksi liruun.
Ja liru oli ja pysyi. Tuuppasin sen viemäristä alas ja kuorrutin annokseni kebab-soosilla ja ketsupilla. Ei mikään super-gourmee, mutta meni.

Ulkona on edelleen harmaata ja päähän sattuu (taas!), mutta onneks elämä on silti tosi kivaa.
Ei koko ajan voi mennä hyvin, se on karu totuus. Ja onneks ei menekään aina hyvin.
Jos menis, niin koskaan ei osais iloita pienistäkään asioista. Eli kyllä tää tästä :))

Posti kolahti juuri luukusta. Se toivottavasti sisältää 50v kutsun, kuvakirjan ja
toitoitoiiiiiiiiiiivottavasti uuden Svea-piponi, josta kuva alla :))

Kuva Zoovillage

Sateenkaari

Valokuvatorstain aiheena tällä kertaa on sateenkaari.
Valitsin kuvakseni otokset RaumanMeren Juhannuskekkereistä tältä kesältä eli 2009.
Kuvissa esiintyy Kotiteollisuus . Minulle KT eli Jouni ja pojat edustavat omalla tavallaan sateenkaarta; monen montaa erilaista vivahdetta. Löytyy kaikkea äijäilystä heNpeilyyn. Hynynenkin osaa olla heNppis, kun se sille päälle sattuu. Ei pidä antaa ensivaikutelman luoda sitä ainutta vaikutelmaa. Pitää mennä pintaa syvemmälle... :))

Ensimmäinen ja toinen

Tämä kuva ei kuulunut päivän lenkkisaldoon.

Sarjassamme siis ensimmäinen lenkki ja toinen päivä työttömänä.
En kiellä, taaskaan, etteikö kotona löhööminen kivaa olis, mutta pentele ku tästä maksetaan niin huonosti eikä nekään rahat tuu tasasin väliajoin.

No, joskus saatan heittäytyä ahdistuneeks ja marmattaa paskaa elämääni täällä, mutta ei sitä niin tarkoin kannata ottaa. Ihmisellä vaan on joskus huonompia päiviä. Sanookohan Stella tämän sanoin "Toiset päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrän ja kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan väritä"

Eli välillä saa valittaa. Muttei anneta surulle valtaa.
Asioilla on tapana järjestyä. Kuten tänään, koska ajattelin ilmoittautua avoimen yliopiston opiskelijaksi. Onpahan sellaista harrastuspuuhaa sitten :D

Loppuun pari otosta. Kehno keli = kehnot kuvat

Mustat marjat

Toim.huom. Otettu noin klo 12 päivällä. Ei muokattu.

On se jännä...


Los bastardos :@

Parasta kesässä

Jospas yrittäisinkin ottaa osaa Valokuvatorstain haasteisiin...


Tämä kuva saattaa jostain postauksesta jo löytyä, ehkä, mutta kesäinen se on, ollaakseen otettu huhtikuussa 2009...
Parhaaksi sen tekee se, että matkaa moiseen paikkaan kerrostalokotilähiöstäni on noin 300m.
Ja ei, en asu landella enkä pöndellä, vaan 3km päässä 76 000 asukkaan vilkkaasta keskustasta.
Love <3

Loppukesän fleda.

Aika lyhyt siitä tuli. Mutta lyhyttähän mää pyysin.
Parturi osaa kyllä tehrä ihmeitä. Son taikuri! :D
Nyt vaan totutellaan :)))