Nyt on niin jumalattoman kiva ja hyvä fiilis, että pakko toitottaa!
Kävin luovuttamassa verta!!
Voinen kirjoittaa teille novellin asiasta huomenna :))
Nyt leikin vaivaista ja otan vastaan hellyyttä, koska käteni on paketissa :D
maanantai 14. heinäkuuta 2008
perjantai 4. heinäkuuta 2008
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Päivitys 1.7.2008
Ei tää blogittaminen ollutkaan sitten niin kivaa kun kuvittelin.
Mutta ehkä tämä tästä piristyy vielä joskus.
Vaikka työskentelystä maksetaankin palkkaa ja ihan kohtuullista vielä, niin silti kaipaan kouluun. Kaipaan sitä järjestelmällisyyttä ja järjestelmällisyyden epäloogisuutta. Oppitunteja ja projekteja ja oheistoimintaa. Kunpa TUKKK olisi armollinen ja päästäisi meikäläisen sisälle. Perjantaina sen sitten näkee. Kovinkaan optimistinen en asian suhteen ole kyllä, mutta aina voi toivoa. Vaikka pessimisti varautuukin pahimpaan. Lukion rehtori ei ymmärtänyt moista ajattelutapaa. Onhan se totta, että itselleen pitäisi asettaa tavoitteita, mutta kun on sellainen kun on, niin mikäs teet :)) Ei tuu pettymyksiä. Joskus toki niitäkin pitäis kohdata. Tosin muussakin elämässä tuloo niitä joskus niin paljon, että toisessa asiassa voi jättää tavoitteet asettamatta ja vaan tehdä parhaansa ja toivoa sitten että flaksi käy. NÄIN!
Lähetin vartti sitten taas "pitkästä" aikaa työhakemuksen. Väänsin hakemusta monta tuntia, ja kyllä harmittaa jossei edes haastatteluun pääse. Hätälaitos vois olla normaalia erilaisempi työpaikka. Vois olla kivakin. Siellä vois ohi mennen näkyä myös palomiehiä! Ja muutenkin päällystösakkia. Voi sitä univormujen kirjoa. Aah. Silmä lepää. Tätä en kuitenkaan taida sanoa haastattelussa :D
Päätin eilen, että meikäläinen alkaa nyt kyllä vähentää tupakointia. Ei tästä muuten mitään tuu. Ruokatunnilla ostin askin tupakkaa ja poltin iltapäivän aikana kai 3 ? Ja kotona yhden ruuan päälle. Kotona ei ole ainuttakaan savuketta enää. Enkä taida niitä sinne viedäkään. Sen mitä poltan, poltan töissä. Säästyy isäntäkin pahalta hajulta. Saas nähdä kauanko tämä päätös pitää.
Töissä on hiljaista. Edes uusin kesähessu ei pidä meteliä. Oivoi.
Mutta ehkä tämä tästä piristyy vielä joskus.
Vaikka työskentelystä maksetaankin palkkaa ja ihan kohtuullista vielä, niin silti kaipaan kouluun. Kaipaan sitä järjestelmällisyyttä ja järjestelmällisyyden epäloogisuutta. Oppitunteja ja projekteja ja oheistoimintaa. Kunpa TUKKK olisi armollinen ja päästäisi meikäläisen sisälle. Perjantaina sen sitten näkee. Kovinkaan optimistinen en asian suhteen ole kyllä, mutta aina voi toivoa. Vaikka pessimisti varautuukin pahimpaan. Lukion rehtori ei ymmärtänyt moista ajattelutapaa. Onhan se totta, että itselleen pitäisi asettaa tavoitteita, mutta kun on sellainen kun on, niin mikäs teet :)) Ei tuu pettymyksiä. Joskus toki niitäkin pitäis kohdata. Tosin muussakin elämässä tuloo niitä joskus niin paljon, että toisessa asiassa voi jättää tavoitteet asettamatta ja vaan tehdä parhaansa ja toivoa sitten että flaksi käy. NÄIN!
Lähetin vartti sitten taas "pitkästä" aikaa työhakemuksen. Väänsin hakemusta monta tuntia, ja kyllä harmittaa jossei edes haastatteluun pääse. Hätälaitos vois olla normaalia erilaisempi työpaikka. Vois olla kivakin. Siellä vois ohi mennen näkyä myös palomiehiä! Ja muutenkin päällystösakkia. Voi sitä univormujen kirjoa. Aah. Silmä lepää. Tätä en kuitenkaan taida sanoa haastattelussa :D
Päätin eilen, että meikäläinen alkaa nyt kyllä vähentää tupakointia. Ei tästä muuten mitään tuu. Ruokatunnilla ostin askin tupakkaa ja poltin iltapäivän aikana kai 3 ? Ja kotona yhden ruuan päälle. Kotona ei ole ainuttakaan savuketta enää. Enkä taida niitä sinne viedäkään. Sen mitä poltan, poltan töissä. Säästyy isäntäkin pahalta hajulta. Saas nähdä kauanko tämä päätös pitää.
Töissä on hiljaista. Edes uusin kesähessu ei pidä meteliä. Oivoi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
