Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava. En minä niitä aamuja nyt joka päivä kuitenkaan laske. Ehkä joka toinen vaan :D Vitsit vitsinä, on ollu oikeastaan ihan kivaa. Perus-leppoista meininkiä. Vanhoja juttuja on käyty läpi ja jotenkin rauhoittaa mieltä, kun tajuaa, että hei määhän osaan tosiaan tän!! Kolmas kesä toden sanoo siis! :))
Silti alitajuisesti snadisti stressaa syksyä, että mitäs sitten...
Onneks äiten 50v juhlat on sellainen kiintopiste syksyssä, että siihen asti nyt seisoo vaikka päällään. Sen päälle vielä Tom Jonesin konsertti 20.9. Hartwal Areenalla. Jos sitten syyskuun lopussa alkais miettimään elämälleen taas tarkempaa suuntaa. Antaa mennä nyt kun kerran menee!! Liian huoletonna ei toki saa alkaa elämään/olemaan, mutta kyllä kesästä nauttia täytyy, se kun saattaa kestää pitkälle syyskuuhun jos vanhat merkit pitävät paikkansa.
Vauvakuume on melkoinen. Taas. Tai oikeastaan edelleen. Vähän se tuossa laantui alkukesästä, mutta ei sitä karkuun pääse. Huhhuh. Silti miettii, että onko musta siihen. Tai meistä. Mitä jos ja mitä jos ei. Jossittelu on turhaa, mutta kuitenkin.
Tahtoisin myös oman talon. Tai siis asunnon. Rivari-pätkän. Ja kesämökin <3
Kesämökki vois olla jonkun muunkin, kunhan mää saisin oleskella siellä.
Ja autoki olis kiva. Pieniä toiveita. Helppo toteuttaa? (itseasiassa olis, jos olis töitä. vakituisia)
Viime vlopun polttarit loi myös pienoisen hääkuumeen tai villityksen.
Päätin (yksinäni! :D) että naimisiin meen, sitten kun meillä on varaa tilata Jouni soittelemaan häihin. Eli voi olla, etten koskaan pääse naimisiin, koska Jouni ja pojat ehtii lopettaa sitä ennen. Ehkä sitä voi sitten tyytyä johonkin toiseenkin settiin. EHKÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti