Tämä oli henkisesti se ensimmäinen päivä työttömänä.
Ahdistus oli eilen illalla todella suuri, mutta eiköhän se tästä laannu.
Aamullinen kävelylenkki piristi kummasti, varsinkin kun onnistuin nappaamaan monen monta uskomattoman kaunista kuvaa.
Jaksan uskoa siihen, että kyllä meikäläiselle vielä töitä löytyy.
Jospas tälläkin kertaa käy niin, että kun saan paperiasiat hoidettua työkkäriin, niin johan soitetaan, että kai sää kohta sitten töihin tuut :) Niinkuin viimeksikin. Markkinoilla ei tällä haavaa ole montaa kiinnostavaa tai potentiaalista paikkaa. Liittymämyyjäksi pääsisi ja siivoamaan jne., mutta jos ei tahdo niin ei tahdo. Koen koulutukseni ja taitoni riittävän johonkin muuhun. Ja haluaisin koulutustani vastaavaa työtä. Niin tärkeitä kuin esim. liittymämyyjät ovatkin, niin se ei ole se mitä haen. Tosin liian kranttu ei saa olla, jossain kohtaa on otettava se, mitä on tarjolla. 3kk päästä pääsee ansiosidonnaisellekin jo :D Vitsi vitsi vitsi!!!!! Eiköhän ennen sitäkin jotain löydy.
Mieltä ylensi suunnattomasti pienimuotoinen keskustelu entisen opettajani kanssa eilen. Hän totesi, että mielellään ja kaikella tuntemuksella suosittelee minua töihin, jos suosittelijoita vain kaivataan. Loistikas juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti