muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
Kuvaa klikkaamalla saat keväisen parvekeystäväni hieman suuremmaksi :))
* * *
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti