27.11.2009 oli se päivä, kun uuden työpaikan setä soitti ja sanoi, että tervetuloa töihin maanantaina! Myönnän menneeni lukkoon ja sanoneeni, että aijjaa, tähän sitten päädyit, oletko ihan varma :D No, jokatapauksessa, maanantaina 30.11.2009 alkaa allekirjoittaneen ensimmäinen vakkariduuni \o/
Vielä en osaa oikein odottaa mitään, ehkä huomenna selviää sitten enemmän kun pääsee näkemään mitä kaikkea työ pitää sisällään. Jännää. Sen tiedän, että itsenäinen puhelintyö on edessä (ei, en myy lehtiä) ja varmasti sopii minulle. Pidän ryhmätyöskentelystä, mutta ehkä kuitenkin olen yksinpuurtaja, jos täytyy ääripäistä valita. Molempiin toki pystyn sopeutumaan. (Mitenköhän tuon sais työhaastattelussa sanottua järkevästi niin, ettei vaikuttais törpöltä ja omatoimettomalta eikä myöskään ryhmää kammoksuvalta... siinä vasta pulma).
Olen ylpeä itsestäni, koska hyvillä perusteluilla neuvottelin itselleni tyydyttävän palkan ja viikkotunnit. Sanotaan, että ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Tässä kohtaa moinen lausahdus ei kyllä päde. Minä en ole tyhmä kun pyydän eikä työnantaja tosiaankaan ole tyhmä kun maksaa parhaasta.
Jep. Se voi kuulkaa olla, että istun vielä eläkeiässä tuolla, ei sitä tiedä. Ja miksen istuisi, varmasti on hyvä paikka. Tai enhän mää vielä voi varma olla :D mutta toivon.
Verkot on kuitenkin hyvä pitää vesillä aina, saalista odotellessa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti