että joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä..."
Ja siihen ei kyllä paljon viheltelyt auta. Voi luoja.
Aamulla kun herää, on niin harmaata kuin olla ja voi. Sekös ottaa päähän.
Alkaa sataa. Päätät silti lähteä kesälomareissulle naapurikaupunkiin.
No, pääset lähtöpaikan hollille, haet rahaa ja odotat jo bussiin pääsyä niin
tadaa!, eipä sellaista bussia sitten tulekaan jolla olet ajatellut mennä.
Ketutukseen kävin sitten lataamassa kotikylän bussikortin. Rallaan sillä
koko rahan edestä satoja kertoja kuukauden aikana. :@
Nooh, kotona onneks odottaa BB 24/7. Siellä tosin on porukka niin tympeetä,
et ei tosikaan. Ehkä sekin onneks siitä kolmen kuukauden aikana vielä piristyy.
Päätinpä sitten tehdä ruokaa. Piffejä, ranuja ja kastiketta. Pihvit kuivia uunissa olonsa
jälkeen. Ranut samoin kuivia, olivat liian kauan uunissa. Ja se kastike! Ei voi olla pussisoosin tekeminen niin vaikeaa!!! Ilmeisesti se silti on. Millään ilveellä en kastikkeesta saanut kunnon kastiketta, siis tuhtia soosia. Ei, pelkkää lirua vaan. BLAAH! Yritin olla fiksu ja suurustaa (?) sitä perunajauholla mutta ei sekään niin helppoa ollut. Jauho jäi kokkareiksi liruun.
Ja liru oli ja pysyi. Tuuppasin sen viemäristä alas ja kuorrutin annokseni kebab-soosilla ja ketsupilla. Ei mikään super-gourmee, mutta meni.
Ulkona on edelleen harmaata ja päähän sattuu (taas!), mutta onneks elämä on silti tosi kivaa.
Ei koko ajan voi mennä hyvin, se on karu totuus. Ja onneks ei menekään aina hyvin.
Jos menis, niin koskaan ei osais iloita pienistäkään asioista. Eli kyllä tää tästä :))
Posti kolahti juuri luukusta. Se toivottavasti sisältää 50v kutsun, kuvakirjan ja
toitoitoiiiiiiiiiiivottavasti uuden Svea-piponi, josta kuva alla :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti