Julkisen liikenteen "suur"-kuluttajana sitä katsoo kuskien toimintaa ihan erilaisin silmin, kuin sellaisen joka tyyliin kerran vuodessa matkustaa dösällä hörpylle keskustaan.
Porin Linjat on saanut ja saa edelleen tiukkaa kritiikkiä siitä, kuinka tympeitä useat heidän kuljettajistaan ovat. Samaistun aatoksiin joskus myös itse, mutta jokaisella toki on huonoja päiviä silloin tällöin, vaikkakin uskomus menee niin, ettei asiakaspalvelija saa niitä koskaan näyttää. Ei toki suoraan olekaan fiksua alkaa murisemaan asiakkaalle, mutta huono päivä näkyy silti, vaikka sen kuinka yrittäisi peittää.
Monta kertaa on saanut aiemmin katsoa, kun huono jalkainen vanha herra ensin työllä ja tuskalla pääsee ensimmäisen korkean askelman bussiin. Maksaminenkin käy hieman muita hitaammin ja sitten alkaa paikan metsästys. Voi olla, että herra joutuu kävelemään jopa linja-auton puoliväliin löytääkseen paikan ja siinä vaiheessa kuljettaja on päättänyt kiihdyttää vauhtinsa jo täyteen mittaan. Jo omilla terveillä jaloilla ja tasapaino-aistilla tämä tuottaa suurta hankaluutta, liikkuvassa bussissa liikkuminen ei ole mistään helpoimmasta päästä.
Joka tapauksessa, olen viimeisen kahden viikon aikana tehnyt ilokseni sen huomion, että ainakin omalla kotilinjallani kuljettajilla on nyt se tapa, että kun asiakas tulee bussiin ja on maksanut ja lähtee sitten etsimään itsellensä paikkaa, niin kuljettapa ei lähdekään heti liikkeelle kuin pyssyn suusta, vaan rauhallisesti odottaa, että asiakas löytää itselleen paikan. Asiaan tuo lisäsäväyksen se, että asiakkaan ikä ei vaikuta tähän tapaan. Oli kyseessä lapsi, nuori, keski-ikäinen taikka vanhus, kuljettaja fiksusti odottaa.
Nyt herääkin kysymys, että mistä tämä johtuu. Onko kuljettajille annettu uusi ohjeistus asiasta esimerkiksi asiakaspalautteen tiimoilta vai kumpuaako tämä suoraan omasta sydämestä. En lähde veikkailemaan, olen vain tyytyväinen.
Ehkä laajennan tutkimustani myös muille linjoille, saadakseni täyden kuvan tilanteesta.
Ihan hyvä lopetus työviikolle. Ainakin työmatkojen puolesta.
Täällä työpaikalla asia onkin sitten ihan eri. Pitää keksiä johdolle nasevat sanat siihen, miksei minun pitäisi erästä työtä tehdä. En tietenkään voi sanoa, etten halua. Eikä se siitä olekaan kyllä kiinni. Tekisin jos osaisin, minulta vaan sattuu puuttumaan tarvittava tietotaito ja välineet työhön. En tiedä miten täällä meillä toimii kompromissit, mutta ajattelin yrittää kuitenkin ratkaista asian sitä kautta. Tietäen vastukseni, epäilen asian onnistuvuutta.
Ensin kuitenkin kahville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti